Puntariperjantai jällee täällä hei!
Paino ei ole tippunut grammaakaan viime viikosta... Mikä nyt ei sinänsä ole mikään kauhistus mutta alkaa mietityttää, että mitä teen oikein väärin kun se paino on nyt junnannut aika hyvin paikoillaan viimeiset kaksi kuukautta (väliä 90kg-88kg). Ei voi olla kaloreista kiinni, eikä liikunnasta. Liikun runsaasti, mutta en kuitenkaan liikaa.
Salikäynnit olen aloittanut, mutta sielläkin on nyt tullut käytyä vain sen kolmisen kertaa (eli kerran viikossa), joten se tuskin mitään vaikuttaa yhtään mihinkään. Olen kyllä kotonakin lihastreeniä tehnyt normalia enemmän ja paikat on mukavasti kipeinä ja varmaan lihaksetkin turvonneita. Mutta tämä nyt ei selitä koko kahta kuukautta.
Painonikaan ei ole vielä niin alhainen, että sen pitäisi merkittävästi vaikuttaa tuohon laihtumiseen. Ymmärtäisin jos olisin vaikkapa 70kg tai alle. 88kg on kuitenkin vielä huimasti liikaa, joten siitä pitäisi saada lähtemään kuitenkin suhteellisen helpolla ainakin pikkaisen joka kuukausi. Toisaalta, en ole saanut painoa lähtemään suhteellisen helpolla edes silloin kun painoin reilusti yli 100 kg joten miksikäs se nyt siitä ainakaan helpottuisi mihinkään.
Jotain olen nyt siis missannut/teen väärin. Mutta mitä... Siinäpä probleemaa kerrakseen. Voisiko olla kyse ehkä jostain ihan fyysisestä esteestä tms. PCO minulla on (polykystiset munasarjat) mikä vaikeuttaa laihtumista ja painon poissa pitämistä mutta en sitten tiedä miten paljon kyseisellä ongelmalla on oikeasti painon kanssa tekemistä. Toisiin se vaikuttaa reilusti enemmän kuin toisiin.
Joku lääkäri/asiantuntija mikälie oli siitäkin kirjoittanut jossain lehdessä, että usein se paino jää junnaamaan sille paikalle missä se on pisimpään ollut. Eli kroppa tavallaan tunnistaa, että tämä on se minun oikea painoni ja tähän jään. Mutta minulta on tuo raja mennyt ohitse jo 16kg sitten. Olen siis nyt yhtä hoikka mitä olen koskaan aikaisemmin ollut aikuisiässä. Jännä, että sen aikaiset housut eivät tunnu istuvan enää samalla tavalla kuin silloin :D Johtuu kyllä varmasti tuosta vatsaleikkauksesta. Se muutti tuota vatsan ja lanteen seutua jonkin verran. Esim. Vyötärön ympärykseni on nyt suurempi kuin mitä se olisi jos olisi vatsa tallella. Jep kuulostaa omituiselta, mutta minulla oli ylävatsa ja alavatsa ja niiden välissä kapea vyötärö. Nyt kun ylävatsa on vedetty alavatsan päälle (ja alavatsa leikattu pois) niin tuo vatsan kohdalla ollut kapoinen kohta on poissa ja vatsa on sellainen yhteinäinen pieni pömppä :D Ei löydy muhkuroita kuten ennen XD
Ensinnäkin, ihan hurjan paljon onnea tuosta jo tehdystä työstä ja pudotetuista kiloista! Todella hienosti olet pärjännyt ja oikeasti noissa uusissa kuvissasi näkee eron jo selvästi! VAU!
VastaaPoistaJa mä en hetkeäkään usko, ettetkö pystyisi vielä saavuttamaan sen ihannepainosi ja tavoitteesi. Sä liikutkin ihan hurjasti – mä en saa itseäni liikkeelle tällä hetkellä ollenkaan, joten kaikki kunnia sinulle!
Mullakin on IBD ja sitä kautta olen blogiisikin eksynyt.
Mä luulen, että sä syöt ihan sopivasti ja liikutkin tarpeeksi. Monen tutun painonpudotusta seuranneena olen huomannut, että joskus se painonpudotus vaan junnaa, kunnes se taas alkaa lähteä. Mulla itsellä olen huomannut IBD:n vaikuttavan ruumiinrakenteeseen ja aineenvaihduntaa: painoa tulee herkästi, muttei lähde kuten ennen. Syynä siis voi olla joku fyysinenkin syy kropassa, miksi paino ei lähde.
Mutta mitä sä syöt? Itse IBD:tä sairastavana tiedän, että montaa terveellistä ruokaa pitää välttää vatsavaivojen vuoksi. Myöskään kaikki liikunta ei sovi. Ei siis parasta painonpudotuksen kannalta. Mä syön päivässä vähän, mutta mä söisin oikeasti helpommin mitä vaan kun varsinaista ruokaa. Tekee mieli makeaa, raikasta ja kevyttä... ei ruokaa. Sen vuoksi sorrun usein herkkuihin, välipaloihin jne. Vaikka määrä on vähäistä ja kalorit pysyvät alhaalla, ravinto on ihan väärää. Pitäisi syödä oikeaa ruokaa, ei välipaloja. Annoksetkin voisi olla isopia, mutta oikeaa ruokaa. Voiko sullakin käydä näin?
Ihan hirveän paljon tsemppiä projektiisi!
Blogisi on kyllä kiva!
Kiitos kommentistasi!
PoistaMinulla tosiaan on ongelmana myös se, että en voi syödä kauheasti kasviksia tai hedelmiä juurikin vatsan vuoksi. Samoin esim. ruis on ihan tappokamaa minkä takia sorrun helpommin vehnäisiin leipiin jos tekee leipää mieli. Sitä olen itsekin miettinyt, että voisiko vika olla ihan vain siinä, että vaikka kalorit on suht alhaisia, niin se ruoan laatu ei ole kovin kummoista. Syön kyllä ihan normi ruokaa mahdollisimman vähillä kaloreilla, mutta tulee myös herkuteltua melkein joka päivä jotain pientä. Suklaapatukka tai pari tikkaria, ehkä pulla silloin tällöin tms. Herkuttelu on toki aina pois varsinaisen ruoan kaloreista.
Colitis Ulcerosassahan on jotain mikä saa sitä sairastavat lihomaan helpommin kuin esim Crohnin tautia sairastavat. Ja tosiaan olen aikaisemminkin kuullut, että laihduttaminen Colitiksen kanssa voi olla hankalaa... Eli tässä on nyt aika monia asia selkeästi minua vastaan :D
Mutta kiitos oikein kovasti tsemppauksista! Toivon itsekin kovasti, että tämä motivaatio pysyy edelleen urakan loppuun asti vaikka näitä hiljaisempia vaiheita tässä matkan varrella tulee myös :)
Hmm...Lihaksethan painaa enemmän kun läski,eli voisko toi painon "junnaaminen" olla sitä, että sun lihasmassa on kasvanut ja oot pienentynyt vaikka se ei puntarissa näykään? Mulla on noussu paino aina sillonkun oon harrastanut liikuntaa enemmän, vaikka toisaalta samaan aikaan paikat on kaventunu. Kannattaa kokeilla välillä puntarin sijasta mittanauhaa. :)
VastaaPoistaJoo tuosta mittaamisesta olenkin täällä narissut jo jonkin verran. Minulla kun käy niin, että paino laskee mutta mitat on pysyneet ihan samoina viimeiset 3kk ellei pidempäänkin. Lantio, vyötärö ja rintamus on siis ihan samoissa mitoissa kuin vielä 10 kg sitten. Eli ainoa millä voin mitata sitä laihtumista on tuo puntari. Sentit kun ei anna periksi.
Poista