keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Ah tätä elämän ihanuutta *hän sanoo sarkastisesti*

Taas soittelin ja kiusasin Varman työntekijöitä tänään. Aika jännä, että kun viime viikolla soitin samasta asiasta, niin työntekijä ei ollut ede kiirehtinyt näitä minun papereita. Ihan varmaan vaan sen takia, että kyseistä henkilöä vitutti kun ihminen kehtaa sinne soittaa ja kysellä perään. Ah tätä ammattimaisuutta erinäisissä virastoissa.

Joka tapauksessa, nyt on päätöstä kiirehditty ja virkailijakin kuulosti siltä, ettei ole juuri herännyt tai itsemurhaa hautomassa (kuten tuolla yleensä taitaa olla). Ja onhan se tietysti rankkaa duunia tehdä päätöksiä ihmisten elämästä ja rahoista ja kuunnella kun einiintyytyväiset eläkkeen hakijat sitten vihaisena soittelevat perään.

Eilen päätin sitten yrittää tappaa itseni, en ihan sillä tavalla kuin miltä kuulostaa :D Oli oikein ikävät mahakivut, vitutus siitä, että olin syönyt TAAS karkkia vaikka yritän olla sitä edes ostamatta. Mutta pitihän se viimeisillä pennosilla mennä irtonameja ostamaan, voi jeesus että voi olla vaikeaa pysyä erossa karkeista. Noh päätin sitten, että kun kerran söin karkkia niin teenpä jonkinlaisen liikuntapläjäyksen. Vedin siltä seisomalta 100 vatsaa, 100 selkää ja 100 kyykkyä, kävin oksentamassa (minestronekeitto ei ole hyvää tullessaan takaisin ylös vatsanperukoilta) ja pistin musiikit täysille ja keikutin sen tahdissa itseäni semmoiset 45 min. Ne jotka tietävät miten tanssin, tietävät myös, että se käy kunnon hikiliikunnasta :D ja hikihän siinä tulikin. En ole koskaan varmaan hikoillut niin paljoa :D Mutta, ei paskempi kunto läskille.

Tuon pyrähdyksen jälkeen ei ollut todellakaan mikään hyvä olo. Tosin en ole koskaan onnistunut kokemaan tätä niin kutsuttua hyvää oloa liikunta suorituksen jälkeen. Ilmeisesti minulla liikunta ei koske mitään koukutuksen arvoista kamaa aivoissa, joten se on aiva yhtä helvetillistä kidutusta (paitsi uiminen, silloin kun ei edes tuntunut siltä, että jotain teki). Makasin sitten puolikuolleena sohvalla koko illan ja yön. Tulehdukselliset sairaudet eivät tykkää liikunnasta, ainakaan kovasta ja äkkinäisestä sellaisesta. Mutta jotain tässä on pakko tehdä ennenkuin heitän itseni roskiin. Tosin tätä ruhoa ei ihan heville mihinkään heitellä, ei taitaisi roskapussi riittää. Etenkin kun tiedossa olisi ulkomaanmatka jonnekin rantakohteeseen.

Bikinikuntoon meikäläistä ei saa kahdessa kuukaudessa (tässä bikinikunnolla tarkoitetaan sitä lähet mallimaista olemusta jonka näköisellä/kokoisella ihmisellä tuntuu ainoastaan olevan lupa ahtautua bikineihin) mutta jos vaikka sen verran saisi ihroja liikkeelle, että tuntuisi itsestä hyvältä esitellä muotojaan vaikka sitten uimarannalla bikineissä :) On muuten ollut minulla unelmana 12-vuotiaasta lähtien, että voisin mennä uimarannalle bikineissä. Tässähän onkin sitä jo viimeiset 18-vuotta odoteltu. Tuntuu jotenkin raadolliselta, että jopa se 14-15 vuotias normaalipainoinen tyttö sieltä ylä-asteelta kuvitteli olevansa niin hirveä läski, ettei voinut lähteä uimarannalle, bikineistä puhumattakaan. Ja mitä sitä nyt tekisi saadakseen tuon aikaisen kropan takaisin (juu olin aika varhaiskypsä, iso peppu, leveä lantio jne. Se oli tietysi yhtä kuin läski, muut kaverit kun eivät omistaneet vielä ihan samanlaisia muotoja)!!! Ja oikeasti, 14-15 vuotias on vielä ihan lapsi, ja oikeutettu käyttämään bikinejä vaikka olisi millainen pallukka. Eikä siihen kenelläkään pitäisi olla mitään nokan koputtamista.

Tosin olen sitä mieltä, että minkä kokoisen naisen tahansa pitäisi saada käyttää bikinejä tai olla yläosattomissa ihan miten itse haluaa. Eivätkä ystävänikään pahalta biksuissa näyttäisi. Mutta meikäläinen kyllä :D Onko lie omassa päässä, vai voiko olla mahdollista, että olen vain sattunut syntymään maailman rumimmaksi ihmiseksi...

Ai niin, niitä masennuslääkkeitäkään en ole vieläkään saanut ostettua... Olisi kyllä jo aika päästä vähän tästä ahdistuksesta eroon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti