perjantai 26. huhtikuuta 2013

Perjantaipuntari ja rutinaa

Perjantaipuntarin tulos on jälleen masentava. Painoa lähtenyt -400g ja senttejä ei ollenkaan. Luulisi, että liikunnalla niitä senttejä saisi edes pois. Voin siis nyt 3kk liikunnallisen (runsaan sellaisen) kokeilun jälkeen todeta, että tosiaan liikunnalla ei ole mitään osaa eikä arpaa sen kanssa laihtuuko vaiko ei. Voi olla, että jopa hidastaa sitä laihtumista.

Olen aikaisemmin pudottanut painoa (tosin sairauteni takia, en siis ole itse tehnyt työtä sen eteen) 3kk 25 kg. Eli tuon pitäisi minulle olla mahdollista. Nyt olen kituuttanut sen melkein 6kk 20kg takia. Eikä siinä mitään, ihan kiva tulos ja terveellisesti saavutettu mutta haluan tiputtaa enemmän. Minulle on ihan sama onko se terveellistä vai ei, mielummin kuolen laihduttaessa kuin olen laihtumatta. En vain ymmärrä miksi se paino ei tipu tämän kummoisemmin vaikka yritystä kyllä löytyy. Ehkä syynä on suklaa. Usein syön illalla suklaata, jotta saan lisää kaloreita ja päivän rasvat kuntoon. Vaikka nykyään lisäänkin melkein kaikkeen mitä syön, rasvaa. Aikaisemmin jätin rasvat minimiin. Lisäys ei ole ainakaan negatiivisesti vaikuttanut tuohon painonpudotukseen.

Alkaa kuulkaa tämä laihduttaminen tökkiä pahemman kerran. Syön 1400-1600 kcl keskimääräisesti päivittäin ja liikun viikossa 7-10h. Miksi se paino ei tipu tämän enempää? Jossain on vika, pitääkö liikuntaa vähentää vai kenties kaloreita? Vai pitäisikö kaloreita nostaa? Rasvoja pitäisi tulla ihan hyvin, tässäpä esimerkki kahdelta päivältä syömisistäni (huom vaikka merkkaan aamiainen, niin en syö yleensä mitään ennen klo 13.00)

Ensimmäinen päivä
lounas:
Patonkiviipale ja salaattia 231 kcl

Päivällinen:
Pizzaa ja jäliruoka ravintolassa 900 kcl

Iltapala:
Pala patonkia ja tomaattia
proteiinijuoma 420 kcl

Yhteensä: 1551 kcl

Toinen päivä:

Aamiainen:
salaattia ja pala patonkia 175 kcl

Lounas:
Perunaa ja kananmunia (höystettynä oivariinilla) 331kcl

Päivällinen:
Muffinssi
Proteiini pannukakkuja 478 kcl

Iltapala:
Salaatti ja patonki
oivariinia
tomaattia 334 kcl

Yhteensä 1318 kcl

Nyt olen syömisen kanssa päässyt sellaiseen hyvään paikkaan, ettei se pahemmin kiinnosta ellei kyseessä ole jokin erityisen herkullinen. Jos laitan ruokaa en kiinitä enää sen makuun erityisemmin huomiota kunhan kalorit ja rasvat on kohdillaan. En siis mitenkään vihaa syömistä tms. Mutta en enää välitä siitä sen kummemmin. Tästä johtuen ei myöskään ole mitään suurempaa tarvetta syödä ennenkuin iskee pahempikin nälkä.

Mutta älkää käsittäkö väärin, nautin edelleen ravintolassa käymisestä ja ruoasta, mutta sillä ei enää ole niin hirveästi väliä, kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja näläntunteesta on tullut ihan normaali asia (olen siis sellainen läski joka kyllä on  nälässä ollut pitkiäkin aikoja, joten se ei koskaan ole ollut minulle mikään erikoinen tai uusijuttu).

Nyt pakkomielteeni on siirtynyt tuohon liikuntaan ja niihin herkkuihin joita entiseen verrattuna harvemmin syön. Suklaa on aina mielessä, samoin se, että kuinka paljon pitää juosta tai kävellä, jotta sen suklaan saa kulutettua. Ah jos voisi vain olla kokonaan syömättä ja liikkua tasan silloin kun siltä tuntuu. Ainoa hyvä mitä liikunnasta on tällä hetkellä minulle tullut on parempi kunto. Muutoin siihen on vain kehittynyt jonkinlainen pakkomielle, eikä se tosiaan ole laihtumista ainakaan edistänyt. Huoh, miksei tästäkin kerrota jo heti kun alkaa laihduttamaan.

4 kommenttia:

  1. Täytyy sanoa nyt ihan suoraan, että ei kuulosta kovin hyvältä tuo, että "Minulle on ihan sama onko se terveellistä vai ei, mielummin kuolen laihduttaessa". Olen seurannut laihdutustasi ja ystävänä pakko todeta että olen huolissani, sillä elämäntapamuutos on hidasta, raastavaa ja kestää kauan. Olen tosi iloinen puolestasi, että olet laihtunut tosi paljon mutta sun täytyy käydä sisäisesti itsesi kanssa vielä tosi paljon asioita läpi. Ei ole hyvä tehdä laihduttamisesta pakkomiellettä, jotain sellaista joka voi johtaa taas toiseen ääripäähän kuin lihavuus. Sun on pakko sisäistää se, että sen pitää olla terveyden kannalta hyväksi, ei niin että ihan sama kuinka haitallista se on niin laihdutan silti. Se ei pidemmän päälle toimi. Oletko miettinyt mitä jatkossa? Kuinka kauan jatkat näin? Laihdut kuitenkin joka viikko, ja tulosta syntyy koko ajan.

    VastaaPoista
  2. Jahas. Riiksu ehtikin sanoa tismalleen sen mitä minä olisin sanonut.
    Se on tylsää ja tyhmää, mutta Riiksu on oikeassa. "MutkumähaluunHETI!!" on väärä asenne. Tiedät sen itsekin, koska olet fiksu aikuinen nainen.
    20kg kuudessa kuukaudessa on hieno tulos. Se on sen verran hidas, että sillä on järkevät mahdollisuudet olla pysyvä. Ja pysyvän tuloksenhan sinä haluat, eikö?
    Aikanaan huomasit, ettei -25kg kolmessa kuukaudessa ollut pysyvä. Ei sitä olisi voinut odottaakaan.

    Riiksun lailla myös minä olen huolissani. Lähinnä siis juurikin tuosta hillittömästä kärsimättömyydestä ja sen seurauksena olevasta rääkistä ja jatkuvasta itseruoskinnasta. Sitä ei ole ystävänä kiva seurata vierestä. Se pelottaa, se ahdistaa ja se masentaa.
    Kiloja on lähtenyt, mutta jos sen mukana lähtee tolkku ja se vähäinenkin elämänilo, niin enpä tiedä onko se sen arvoista.

    Kaikella rakkaudella,

    Hanna

    VastaaPoista
  3. Juu ei tämä varmasti tervettä olekaan, ja tässä on juuri se syy miksi syömishäiriöisen ei pitäisi alkaa laihduttamaan, enkä muille suosittelisikaan koko touhua. Tuo 25kg jonka pudotin lasketaan kyllä pysyväksi painonpudotukseksi sinänsä, että se pysyi poissa kuitenkin viisi vuotta (toki paino varmasti laski ja nousi sen muutaman kilon tuonakin aikana, mutta pääpiirteittäin se pysyi poissa). Ja toki tämä paino pidetään poissa sillä millä se pidettäisiin poissa noin muutenkin, eli vahtimalla sitä mitä syö.

    Siitä en osaa sanoa mihin tämä homma loppupeleissä vie. Mutta ainakin tällä vauhdilla alipainon pelkoa ei ole vielä vuosiin, joten sitä ei tässä vaiheessa tarvitse murehtia. Luin jonkin artikkelin missä puhuttiinkin siitä, että monet laihduttajat menettävät motivaationsa siinä vaiheessa kun se paino ei tipukaan niinkuin pitäisi tai tyssää melkein kokonaan etenkin silloin kun on kyse "maltillisesta" laihduttamisesta. Tässä artikkelissa puhuttiin siitä, että olisi parempi laihduttaa iso osa kiloista nopeaan tahtiin, jotta tulokset näkyisivät nopeasti ja motivaatio pysyisi. Ja kun ihminen on päässyt laihduttamisen makuun ja laihtunutkin jo paljon on helpompi sitten kohdata se tosiasia, että laihtuminen hidastuu loppuakohden. Tämä on siis vain yksi teoria monien teorioiden viidakossa ja minun mielestäni ainakin minuun soveltua. Motivaatio laskee kun paino ei laske.
    On kuitenkin mahdollista laihduttaa se 1kg viikossa ilman, että siitä on terveydelle haittaa. ITse en vain ole keksinyt, että miten se tapahtuisi (terveellisesti tai epäterveellisesti).

    Ja tolkkua sekä elämäniloa tässä touhussa kyllä löytyy enemmän verrattuna aikaisempaan. Mutta tässä laihduttajien maailmassa on paljon enemmän asioita joista ei tiedä ja joita ei osaa joten ihmettely, turhautuminen ja jurputtaminen kuuluvat asiaan :D Pahempaa olisi minusta vain kärsiä hiljaa niinkuin aikaisemmin. Nyt voin sentään kohdistaa turhautumiseni johonkin ja pukea ahdistuksen sanoiksi.

    VastaaPoista
  4. Olen aika lailla samoilla linjoilla Riiksun ja Morren kanssa. Itse suosittelisin sulle (olen jo suositellut pidempään mielessäni) jonkun alan asiantuntijan kanssa noista jutuista, tuntemuksista ja kokemuksista. Omassa päässään pyöriskely ei auta, tiedän sen itsekin. Ravitsemusterapeutti ehkä vois toimia? Tai uusi lähete sh-klinikalle voidaksesi keskustella asioista. :)

    VastaaPoista