Olen varmaan jo monesti puhunut täälläkin rahatilanteestani jne. Kyllästymiseen asti :D Enkä edes ole mikään äärimmäisen köyhä, saan kyllä syödäkseni, vähintään sitten vaikka kaurapuuroa, mutta nälkää ei tarvitse nähdä. Mutta jotenkin järkytin jo itsenikin kun rupesin ajattelmaan tätä sairautta ja lääkkeitä joita joudun syömään. Olen lopettanut mielialalääkkeiden syömisen koska, no rehellisesti sanottuna minulla ei ole siihen rahaa. Olen myös lopettanut jo aikoja sitten solusalpaajien syömisen osittain rahallisista syistä. En myöskään voi käyttää niin paljoa särkylääkkeitä kuin haluaisin/ tarvitsisin, koska en voi koskaan tietää onko minulla rahaa ostaa seuraavaa satsia kun siihen tulee tarvetta. Tällä hetkellä minulla pitäisi olla kaksi antibioottikuuria päällekkäin, mutta en syö kumpaakaan, koska ei ole rahaa. Minulle on myöskin "määrätty" Psykoterapiaa masennukseni vuoksi, mikä olisi ensiarvoisen tärkeää jos joskus haluan vielä työelämään palata. Minulla ei kuitenkaan ole laittaa 200-400€/kk moiseen, joten olen ilman. On siis todella ihanaa tietää, että valtio on alentanut Kelalta saatavaa lääketukea reilusti pienemmäksi mitä se aikaisemmin oli, jolloin minulla oli jo vaikeuksia lääkkeiden ostamisen kanssa. Tähän voisin vielä mainita, että osa lääkkeistä joita joudun ostamaan (silloin kun on rahaa) ei ole laitettu Kelan korvauksen piiriin ollenkaan. Miksi? Ei aavistustakaan.
Tiesittekö muuten, että suomessa on euroopan kalleimmat lääkkeet ja saamme myöskin vähiten tukea lääkkeitä varten (olisiko vielä peräti hoitokulutkin sieltä suurimmasta päästä)? Jonkun artikkelinkin tästä luin, mutta en muista enää missä joten valitettavasti en voi sitä linkata. Hassua myöskin oli se, kuinka lehtiartikkeli siitä, miten työttömillä ei aina ole rahaa lääkkeisiin, tuli jonkinmoinen kohu. Eihän tämä voi suomessa pitää paikkaansa! Täällä lääkitään ja hoidetaan kaikki, ikään, kokoon, sukupuoleen ja vaurauteen katsomatta! Niin... Sitähän meille toitotetaan. Onhan sentään lottovoitto syntyä suomeen. Kuitenkin monet joutuvat kärvistelemään sairauksien kanssa kotona koska ei ole varaa lääkkeisiin, eikä sairaalakuluihin. Ihan kiva tietysti, että suomessa on olemassa nämä maksukatot, mutta esim lääkkeitä pitää ostaa yli 50€ arvosta kuukaudessa, että saa ehkä loppuvuodesta ostaa lääkkeet omavastuuhinnalla (mikä on muuten rahaa sekin). Mutta jos ajatellaan ihmistä, jolla on kuukaudessa käytössä (toki laskujen ja vuokran jälkeen) vaikkapa 200€ Siitä kun otetaan tuo 50€ vielä lääkkeisiin, niin eipä jää paljoa ihmiselle mitä syödä. Etenkään pk. Seudulla. Tällaisessa tilanteessa ei paljoa auta, että lääkekatto on 670€ tuo summa pitää kuitenkin vuodessa maksaa ja se on iso summa, vaikkei siltä ehkä monen mielestä vaikutakaan.
No miksi minä kitisen asiasta, onhan minulla mies joka voi maksaa? Oletteko kuulleet koskaan tasa-arvosta? Ei ole mieheni asia maksella omalla palkallaan sairaala/lääkekuluja jotka kuuluvat vain ja ainoastaan minulle. On myös erittäin rassaavaa parisuhteen kannalta se, että joutuu koko ajan pyytämään rahaa toiselta. Sellainen suhde ei toimi pidemmän päälle, ellei toinen osapuoli ole oikeasti sen verran varakas, että hänellä on rahaa laittaa toiseen ilman, että itse siitä kärsii.
Ja onhan minulla hartsinukkeja, jos myisin ne, enkö muka saisi rahaa lääkkeisiin jne? Toki, mutta vain hetkellisesti. Lisäksi voin sanoa, että koiran lisäksi ainoa ilo elämässä on nuo hartsinuket, joten en halua niistä luopua. Ja nukkeni olen hankkinut alunperin silloin kun vielä tienasin sen verran, että niihin oli rahaa. Nyt jos ostan uutta, ostan vain silloin kun olen myynyt jonkin vanhoista nukeistani pois. Eli nukkerahasto on koko ajan +-0. Ja olen kyllä myynyt ainakin kaksi nukkea sen takia, että tarvitsen rahaa itselleni tai koiralle. Mutta se auttaa vain hetkellisesti, sen suurempaa apua ei siitäkään saa. Mitään muuta arvokasta en sitten omistakaan, eikä minun mielestäni hyvinvointivaliossa pitäisi tarvita myydä omistamiaan tavaroita vain, jotta saisi lääkkeitä ja pääsisi sairaalaan...
Mutta siis, kirjoitukseni pointtina oli se, että vaikka elämme lottovoittomaassa, ei täällä silti ole kovin helppoa elää, jos on sairas ja varaton. Olisi myös mukavaa, että ihmiset jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa tajuaisivat kyseisen ongelman ja harha suomesta lottovoittomaana kuolisi. Ehkä sitten saisimme tänne vähän toimivammat systeemit eikä rahaa vähennettäisi koko ajan sieltä missä sitä kipeiten tarvitaan. Nimittäin aina kun joku vähäosainen avaa suunsa se vaiennetaan sanomalla, että on lottovoitto syntyä suomeen, täällä kun köyhätkin saavat rahaa valtiolta ja sairaanhoidosta jne. Ei tarvitse maksaa...
Kyllä minä ainakin maksan, ja aika pitkän pennin. Teistä muista en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti