Huhhuh. Nyt on selkä taas vähän parempi ja pääsee kävelemäänkin. Tänään pääsin sinne fysioterapeutillekin joka oli sitä mieltä, että kyse on yliliikkuvista nikamista selässä. Niille ei voi paljoa muuta tehdä kuin yrittää parantaa lihaskuntoa syvissä selkä-ja vatsalihaksissa ja varoa selkää koko ajan. Että näin. Vatsalihaksissakaan ei auta vaikka olisi millainen sikspäkki, jos syvät lihakset on ihan velttoina. Tosin ei ne nyt velttoina olleet, ihan hyvät lihakset, mutta pakko vahvistaa jos haluaa, ettei tuo selkä mene niin pahasti paskaksi. Tosin yritin selittää, että olen jo valmiiksi aika varovainen selkäni kanssa, ja suurin osa harjoitteista ja rajoitteista on jo ihan käytössä. Samoin kun fyssari puhui jaloistani, jotka ovat siis lättänät, että näin ja näin pitää tehdä. No meikäläinen on ihan lapsesta asti kyseisiä harjoitteita tehnyt, ja teen edelleen ihan huomaamattanikin joka päivä (kuten kävelen paljainjaloin ja varvistelen kävellessä sekä yritän kääntää jalkateriä ulospäin). Mutta edelleen ne jalat on mitä on :D Menen uudestaankin tuonne fysioterapiaan ja uskon kyllä, että näitä lihasliikkeitä kun ahkerasti teen, niin saadaan ehkä jotain tuloksiakin aikaiseksi.. Ainakin toivottavasti.
Mutta apuvälineitä, pyörätuolia tms en saa, koska minulla ei ole mitään sellaista diagnoosia millä apuvälineitä irtoaisi. Eli jos menee samalla tavalla selkä paskaksi, niin se on vain sitten nappeja ja odottelua, muuta ei saa.
No voihan vee! Siis ymmärrän tuon osittain, koska mähän teen myös noita selkä- ja koipiharjoitteita. No tavallaan on mun "onni", että on useampi diagnoosi.
VastaaPoistaMutta tiedän, että se on yhtä prlettä. Meikä jos kaatuu, ylöspääsy on joskus mahdotonta. En aina pääse edes konttaamaan eli kerrankin ryömin sängyn viereen yritin heittää kädet ja vetää; käsivoimat ei riitä (eri diagnoosi) joten ei kun heittäydyin kiinni lakanaan ja revin itseni hampailla puoliksi sänkyyn ja siitä sitten poikittain jne. Kesti tunnin, että pääsin ns. oikeaan asentoon. Asun siis kissan kanssa, joten apuja ei paljon liiennyt ;)
Joo itsekin ymmärrän toki, että jos ei ole diagnoosia, niin ei voi tietysti mitään hoitaakaan. Tuo, että on niin isot kivut, ettei pääse kunnolla edes konttaamaan on vain niin perseestä ja kaikin tavoin väärin! Psykologini kysyi tänään, onko kukaan ehdottanut minulle käyntiä kipupoliklinikalla. Sanoin sitten vain, että siellä varmaan osattaisiin kipujen kanssa auttaa, mutta suurin haaste on päästä sinne erikoishoidon puolelle. Joten katsotaan nyt miten sen kanssa käy.
VastaaPoista