Eilen tuli pienoinen romahdus. Olen nyt stressannut näitä raha-asioita ihan älyttömästi. Viikonloppuna sitten avokki päätti soittaa isille :D Omalleen siis, ja pyysi häneltä minulle lainan siihen asti kunnes alan saada jostain rahaa. No, aikamoisena iilimatona "appiukko" minua varmasti pitää, mutta hätä ei lue lakia, tai jotain sinne päin. Nyt kun sain vähän stressiä pois niin romahdin ihan kokonaan. Eilisen päivän vain makasin. En tehnyt yhtään mitään. Ei siksi, etten olisi halunnut vaan kroppa ei vain päästänyt ylös sieltä sohvan pohjalta. Koiran kanssa kun lenkilläkin käytiin, niin oli pakko mennä makoilemaan kalliolle kun ei jalat pitäneet pystyssä. Minka on kyllä niin suloinen, koko sen ajan kun makasin maassa, se istui minun vieressäni vaikka olin päästänyt sen irti. Sitten vasta kun nousin ylös, se lähti vähän viipottamaan, mutta kovin kauas ei kyllä mennyt. Pikkuinen <3
Tänään on vieläkin sellainen olo, että voisin vain maata ja olla. Mennä sänkyyn ja vain nukkua siellä koko päivä. Mutta PAKKO lähteä liikkeelle, laihdutus kun ei onnistu sängyssä makaamalla... Jos jään makaamaan olo on kuin kusisella rotalla. Jos taas lähden liikkeelle, en tiedä missä vaiheessa kroppa pistää stopin koko hommalle. Mutta pakko jatkaa niin pitkälle kuin vain pystyy. Jostain syystä koko kroppa on alkanut muutenkin jotenkin pistää vastaan kaikelle. Kipuja on joka suunnassa ja sellainen kokonaisvaltainen fyysinen voimattomuus ja väsymys pahenee koko ajan. Kunto nousee, ja jaksan tavallaan paremmin kuin koskaan ennen... Mutta samalla väsymys kasvaa ja olo tuntuu koko ajan uupuneelta ja voimattomalta. Hyvin erikoinen fiilis.
viime yökin meni kivasti siellä veskissä juostessa. Olisi ehkä ollut fiksua jäädäkin sinne sängyn pohjalle nukkumaan, mutta kun siitä tulee niin laiskalooseripaskaläskihoro-fiilis. En tiedä kumpi on pahempaa, fyysinen väsymys ja uupumus vai se, että koko ajan hakkaa päätään henkisesti seinään. Tänään olisi taas reissu psykolle (tällä kertaa hoidan päivän liikunnan sillä, että juoksen sinne ja takaisin, jos vain kykenen) mutta tiedän jo mitä sieltä saa kuulla... "Tuo on ihan normaalia, monet ihmiset ovat välillä uupuneita ja väsyneitä". Jep, niinhän ne varmasti on :)
Haluaisin niin kovasti löytää kaverin tästä läheltä, jonka kanssa voisi mennä kalliolle makaaman ja katselemaan vain pilviä, samalla kun Minka kiipeilee meidän päällä ja voimme jauhaa kaikenlaista kakkaa universumista ja elämästä. Kaupunkilaisten houkutteleminen luonnon ja ötököiden kekselle on vain kuulkaa hankalaa :D Ja nämä elämää suuremmat ystävät joille moinen maistuu, ovat taas sen verran kaukana, ettei heitä pääse niin kovin usein näkemään... Jospa saisi pyörän, josko sillä voisi hurauttaa vähän pidemmällekin :P Tai jos saisi ison bussin, voisi karauttaa kaikki ihanuudet mökille pörriäitsen pariin! Ja ne ketkä ei kestäisi, voisi sitten olla siellä bussissa XD
Tällaista mietintää tänään :)
Pusuja kaikille ihanille mussukoille, sekä niille pörriäisiä pelkääville, että rohkeille rokansyöjille jotka seuraisi vaikka mutavyöryyn jos olisi mahdollista XD Olette kaikki rakkaita ja tärkeitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti