tiistai 13. marraskuuta 2012

Kuntoutustukihakemusta eteenpäin taas!

Tänään kävin kuntoutuspoliklinikalla taasen ja tällä kertaa lääkäri oli sitä mieltä, että kirjoitetaan edelleen määräaikaista kuntoutustukea mutta nyt vuodeksi kerrallaan. Ihan hyvä juttu, mutta ihmettelen miksi tuo määräaikaisuuskin on laitettu aina joko puoleksi-tai yhdeksi vuodeksi. Tämä meikäläisen sairaushan ei tästä parane mutta ymmärrän kyllä, että potentiaalia opiskeluun tms. varmasti tulevaisuudessa sitten jossain vaiheessa on. Mutta ei tällä hetkellä. Ja olen jo ollut kuntoutustuella sen kaksi vuotta melkein... No mutta, näillä mennään. Katsotaan vielä mitä se Varma asiaan sanoo. Se kun ei tarkoita, että vaikka asiantunteva lääkäri kirjoittaa tuota kuntoutustukea, että eläkeyhtiö tai Kela sen hyväksyy. Heillä kun on ne omat lääkärit jotka ovat niin äärimmäisen hyviä duunissaan, että pystyvät kuin selvännäkijät bongaamaan meidän jotka huijaamme vain sairastavamme. Nämä samaiset lääkärit kun kykenevät tekemään päätöksiä ilman, että edes potilasta koskaan tapaavat. On se jännä juttu.

Huomenna olisi sitten aika maksan ultraääneen ja verikokeisiin. Lääkärit eivät suostu uskomaan, että veriarvoni (sokeriarvot sun muut) ovat ihan kunnossa vaikka olen näinkin ylipainoinen :D No hyvähän se on, että tutkivat, ainakin tietää olevansa kunnossa. Tosin tuo maksan ultraääni tehdään nyt sen takia, että  maksa-arvot ovat nousseet pikkaisen ilman mitään näkyvää syytä lyhyen ajan sisällä. Todennäköisesti kyse on vain rasvamaksasta mikä nyt ei ole kovin kummoinen juttu, mutta hyvä tietysti ottaa selvää, ettei ole kyse jostain vakavasta.

Tänään söin muuten yhden toffeepalan! Sitä ne mielettömät himot tekevät. MUTTA se riitti se yksi pala :D Ei himota enää. Eli ei nyt mikään kovin paha repsahtaminen. Vähän inhottavalta tuntuu kun on ihan koko ajan sellainen pieni tyhjyyden tunne tuolla vatsassa jota näläksikin kutsutaan. Mutta kyllä sen kestää. Iltaisin jopa tuntuu jotenkin hyvältä se nälkä, se kun tietää tuloksia. Sitä vähän pelkään, kun kaikki nämä syömishäiriöt ovat aikalailla kytköksissä toisiinsa, ettei sitten tule ylilyöntejä tämän dieetin kanssa. Mutta eiköhän sitten kaverit viimeistään tule vähän puhumaan järkeä jos tässä itseään alkaa kuoliaaksi kuihduttaa. Syömishäiriöisellehän tämä Nutrilett dieetti ei tosiaan ole hyvä idea, mutta mitään muutakaan keinoa en ole keksinyt, eikä tuolla syömishäiriöpuolella ole oikein ollut mitään puheita laihtumisesta ja laihduttamisesta. Laihduttaminen nimittäin on vähän sellainen kielletty aihe, sitä kun ei saisi harrastaa. Ensimmäinen ja suurin sääntö syömishäiriöiselle on se, että laihduttaminen pitää lopettaa. Tuloksia haetaan elämäntapamuutoksella. Ja siis ihan seison täysin tuon asian takana mutta tässä sitä silti ollaan.

Minulla on muuten sinne syömishäiriöpuolellekin tuossa joulukuun alussa tapaaminen... TIEDÄN, että siellä ei tykätä tästä Nurtaamisesta mutta en tiedä onko sitä järkeä salatakaan. Pelkään myös vähän, että joku muu ryhmäläinen alkaa ottaa mallia minusta ja homma meneekin ihan metsään. Tosin aikuisia tässä ollaan joten jokainen on ihan itse vastuussa omista päätöksistään. Jos nyt olisi edes vähän hoikistunut siihen mennessä niin tuntisi saavuttaneensa ainakin jotakin :P

2 kommenttia:

  1. On tavallaan helppoa sanoa, että ei saa laihduttaa vaan tehdään elämäntapamuutos. Joojoo.
    Sehän on kuin narkkarille sanoisi, että pössyttelyä ei saa lopettaa, teet vaan elämäntapamuutoksen :D

    Joskus se muutos vaatii irtioton entisestä. Näen nutraamisen sellaisena. Ikään kuin katkaisuhoitona siis. Toisille se sopii, toisille ei. Omalta kohdalta sen tietää parhaiten vain kokeilemalla.

    VastaaPoista
  2. Morre: Tuo on kyllä ihan totta. Tässä taitaa tärkeintä olla juuri se, että pääsee sokeri ja hiilihydraattiriippuvuudesta eroon jolloin se elämäntapamuutos tapahtuu helpommin ja saa ne muutokset pysymään kun ei himoitse enää niitä samoja juttuja kuin aikaisemmin. Itse näen tämän kanssa sellaisena vieroituksena jonka jälkeen sitten (toivottavasti) olisi helpompi aloittaa uusi elämä.

    VastaaPoista