Hengissä ollaan, mutta oli vähällä etten tällä kertaa hypännyt ikkunasta (tosin jos hyppäisin, niin taittaisin pahimmassa tapauksessa vain jalkani jos sitäkään, asumme toisessa kerroksessa, mutta ymmärrätte pointtini)! Löysin itseni vielä seistemän maissa aamulla ravaavan veskin lattian, pytyn ja sängyn väliä. Kivut oli ihan megalomaanisen naurettavat, eli siis hirveät. Tuntui vähän siltä kuin koko alapää olisi nyljetty ja sitten päälle heitetty kuset. Ei kiva. Tropit tuntui vain pahentavan asiaa eikä mikään auttanut. Onneksi sain sitten tuossa seiskan jälkeen muutaman tunnin veskitauon ja nyt onkin jo vähän parempi olo, istumaan ei silti pysty kovin kauaa. Noh, ainakin sain mietittyä paljon joululahjoja ja nukkeja. Sitä yrittää mennä sellaiseen toiseen ulottuvuuteen jossa on vain hauskoja asioita, jotta kestää nuo kivut kun ei niistä eroonkaan pääse.
Aamulla ylläri olikin kiva kun meillä tehdään jonkinlaista putkien remppausta tms. ja vedet on tämän päivän poissa päältä... Avokkia odottaa kiva ylläri veskissä kun se tulee kotiin. Toivon, että vedet laitetaan päälle ennen sitä :D
Eniten ketuttaa kun piti lähteä kaverin luokse nukkejuttuja harrastelemaan eikä se nyt sitten onnistunut. Olisi ollut niin mukavaa tehdä noita nukkevaatteita viikonlopun tulevaa nukkemiittiä varten jonkun seurassa, mutta kun ei niin ei. Ehkä sitten huomenna. Pakko kyllä vähän jotain saada aikaiseksi kun kaksi pukua pitäisi valmistaa lauantaihin mennessä ja valmiina on vasta yhdestä puvusta puolet. Saa nähdä miten käy :)
En kyllä pysty kuvittelemaankaan mitä joudut käymään läpi, tossa tilassa tulee varmasti mieleen kaikenlaista jotta kivut helpottaa. Onneksi nyt on vähän parempi.
VastaaPoistaLepäile ja ota iisisti <3
Voi ei! Ja vielä tuo vesikatkokin. Pakko kysyä, että mistä tuo 'hauska' merkki on?
VastaaPoistaTsompi: ilmeisesti joku myy noita merkkejä Etsyssä : http://www.etsy.com/listing/48809672/ass-fire-badge
VastaaPoistaTäällä toinen kärvistelijä. Pitkällisten hutkimusten ja tutkimusten jälkeen mulla todettiin keväällä lymfosyyttikoliitti. Kesä meni kortisonia popsiessa. Visiblinistä löysin omin neuvoin vähän apua. Kuuluu nykyisin jokapäiväiseen ruokavaliooni. Koskaan ei tiedä, mitä oikein uskaltaa syödä.
VastaaPoistaSunnuntaina sain anafylaktisen shokin yhdestä antibioottipilleristä Melkein kuolin, mutta en sitten kuitenkaan.
Nyt on KAIKKI limakalvot palaneet. Sattuu syöminen ja WC-käynnit on yhtä tuskaa. Laihtuu ainakin, ha, ha. (mustaa huumoria).
Miesystäväkin häipyi vähin äänin, kun ei enää jaksanut mun sairas-
tamisia. Uskoa ja toivoa odotellessa... Elämä on!
Seija; kiva kuulla sinunkin kokemuksiasi! Tosin se ei ole tietysti kiva, että kokemukset eivät ole kovin mukavia. Se on kyllä yhtä tuskaa kun limakalvot ovat edes ärtyneet puhumattakaan siitä, että ovat ihan vereslihalla, se on jo aikamoista kidutusta käydä pytyllä.
VastaaPoistaTodella harmillista, että miehesi jätti sinut tällaisessa tilanteessa. Itsekin on tullut kyllä mieleen useampaankin otteeseen, että miten se toinen puolisko jaksaa tämän kaiken paskan kanssa, hän kun voi lähteä mutta minä en. Meilläkin on eropuheita ollut, mutta ollaan toistaiseksi niistäkin selvitty. En sitten tiedä kuinka suuri merkitys tällä sairaudella noihin eromietteisiin on ollut, veikkaan, että aika suuri, vaikka mies ei sitä myönnäkään. Parempia aikoja sinne! Ja paljon jaksamista ja tsemppausta!